Keskenkasvuisuutta ja outo valinta

Jazzin laineet lyö tuttuun tapaan korkealla. Kaksinapainen polarisaatio on ottanut tuulta alle tuttuun tapaan.

Kristityt piirit ja heidän vanavedessään perussuomalaiset vaikuttajat ovat itkeneet sananvapauden puutteesta, kun täysin itsenäisen yrityksen hallitus teki oman henkilökohtaisen päätöksensä, että heidän hiukan alavireisellä festivaalilla ei ole varaa sellaiseen maineen lokaamiseen pop-up toimitusjohtajansa kautta, mitä Aki Ruotsala tarjosi menneen maailman "minäpä fiksaan homoja heteroiksi" -ajatuksilla. Analogia narkkareihin oli liki kaikille normaalilla logiikalla ajateltuna aivan liikaa ja käsittämätön.

Sitten tietysti mielipidejanan toisessa päässä oli mainstream-porukka, joka oli sitä mieltä, että Ruotsala joutikin lähteä.

Totta kai hän olisi voinut jäädä, mutta signaali Satakunnan Kansan haastattelussa oli sen verran nykymaailmasta vieras, että raaka boikotti olisi ollut aivan ilmeinen ja sitä myöden taloudellinen tappio. Ruotsala ei ole ensimmäinen tj, jolle näytetään ovea varomattomien kommenttien takia. Bisnes on herkkää ja maineenhallinnan kanssa tarkkaa puuhaa nykyisessä some-maailmassa, missä boikotti voi saavuttaa eksponentiaaliset mittasuhteet menneen maailman banderollien heiluttajiin verrattuna.

Jotain alakoululaisuutta on iskeytynyt aivan aikuisiin kansalaisiin somessa vuosien varrella. Jos nyt some älähtää menneen maailman ajatuksista, joita jossain Iranissa enää liputetaan, niin se ei tarkoita sitä, että niin ei saisi sanoa ja sanominen olisi kiellettyä. Vapaaseen yhteiskuntaan kuuluu mielipiteiden vapaus – niin Ruotsalallla kuin Ruotsalan vastustajilla. Erityyppiset tahot sitten tekevät vain johtopäätöksiä, kenen argumentit ovat pätevämpiä tässä ajassa.

Ruotsala, Laura Huhtasaari, Päivi Räsänen ja muut menneen maailman ikonit hävisivät, liberaalit voittivat enemmistönä. Ei sen kummempaa. Demokratiaksikin tätä kutsutaan.

No, on sitten kumman puolella on tässä asiassa, niin eräs seikka ansaitsee tarkemman huomion koko tapauksessa.

Ruotsalan valintaprosessi on näet jäänyt vähemmälle huomiolle.

Ruotsala ei hakenut tehtävää henkilökohtaisesti avoimen haun kautta, vaan oli ns. headhunterin eli kykyjenetsijän bongaama.

Millainen on sellainen headhunter, joka aivan väkisin tuputtaa Ruotsalaa Porin Jazzin keulakuvaksi ja onnistuu hänet saamaan valituksi? Aivan alkeellinen googletuskin olisi osoittanut ensimmäisillä osumilla, että Ruotsala on fiksannut homoja tämän vuosikymmenen kiihottumaan oikeaan tapaan ja riski on ilmeinen tuolloin, kun puikkoihin valitaan joku menneen maailman idealisti.

Villeimmät arvailut kuuluvat somen möyrinnässä siten, että kyseessä on Porin Jazzin huippuovela mediatemppu, missä tarkoituksella valittiin joku aivan sopimaton tyyppi puikkoihin, jonka taustat tuntien tiedettiin, että a) media ei voi olla tarttumatta asiaan, b) Ruotsalaa kovistellaan asiasta, c) Ruotsala ei pääse ajatusmaailmastaan irti ja d) lausuntojen jälkeen voidaan tehdä 4 tunnin päästä pikapalaverin jälkeen ennätysnopea anteeksipyyntö ja Ruotsalan potkut jazzin hallituksen toimesta.

Tämä johtaa siihen, että e) jazz kiillottaa kilpeään ja saa jättimäisen positiivisen julkisuuden ja f) nostetta lipunmyynnille, tulokselle ja näkyvyydelle.

Ajatus on äärimmäisen karu ja Ruotsalaa törkeästi hyväksikäyttävä sekä jazzilta sangen epäeettinen mainostemppu – jos näin on.

Nyt kun Ruotsala esiintyy todennäköisesti lehtien palstoilla ja mahdollisesti television ajankohtaisohjelmissa kertomassa syrjittyä saagaansa, niin tasapainoisuuden vuoksi media voisi ottaa valokeilaansa sekä tämän headhunterin ja jazzin hallituksen.

Yksinkertainen kysymys molempiin suuntiin voisi kuulua likimain seuraavasti edellä mainittua aakkoskausaliteettia ajatellen:

– Mikä sai teidät valitsemaan Ruotsalan ilman sen tarkempia taustaselvityksiä ennätyslyhyeksi ajaksi Porin Jazzin toimitusjohtajaksi ja ettekö muka kumpikaan taho (headhunter ja jazzin hallitus) olleet tietoisia Ruotsalan taustoista ja näin ollen ilmeisestä kohun vaarasta?

Jatkokysymys voisi olla, vaikka vastaus onkin ilmiselvän kieltävä:

– Oliko kyseessä teidän suunnaltanne jonkinlainen mainostemppu ja ilmainen kilvenkiillotuskampanja, millä on tarkoitus nostaa lippumyyntiä ja täten tulosta?

Jatkokysymykset sitten vastauksien perusteella.

Tässä olisi journalismia kerrakseen.

timoekman
Seinäjoki

Olen Seinjoella asuva innokas harrastekirjoittelija ja aiemmin olen kirjoitellut sanomalehtiin niin mielipide- kuin uutispalstoillekin. Tällä hetkellä toimin Sotaveteraani-lehden vakituisena avustajana.
Harrastuksiin kuuluvat kirjoittamisen lisäksi lukeminen, elokuvat, dokumentit ja sanomalehtien ja uutissivustojen intohimoinen seuraaminen.
Allekirjoittaneesta sanottua:
"Pipopää-Ekman on otus, joka ei saa yhtään sanaa paperille, jos siinä ei saa vittuilla. Harvinaisen pahantahtoinen herrasmies kyllä, vaan ei ole minun makuuni tuollainen teiniangsti aikuiselta mieheltä."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu