Nikon jälkeen

Niklas ”Niko” Herlinin yllättävä poismeno on viikon kohutuimpia uutisia. Nekrologit piirtävät kuvaa miehestä, joka ei sopinut miljardöörin muottiin nahkarotseineen ja katupojan puheenparsineen. Tähän päälle vielä suurta humaanisuutta ja vaatimattomuutta, mikä rikkoi entisestään kuvaa jossain omissa ja itsekkäissä sfääreissä eläneestä upporikkaasta.

Kun akuutein suru on ohi ja hautajaiset pidetty, alkaa kuolinpesän selvitys. 1,3 miljardin euron nettovarallisuus jättää jälkensä suomalaiseen yhteiskuntaan tahtomattaankin.

Villein ajatus voisi olla se, että testamenttia ei ole ja tällöin perimiskaaren mukaisesti lapset, Herlinin tapauksessa kaksi, saisivat kaiken. Tämä ei liene kuitenkaan realismia. Tämän veroluokan ihmiset eivät kuole yleensä ilman testamenttia.

Jäätävät välit veljeen Anttiin, isänsä Pekka Herlinin testamenttijärjestelyjen vuoksi, antavat viitteen siitä, että kuolinpesän osuudet eivät välttämättä keskity jo nyt Suomen rikkaimmalle miehelle.

Herlinin sijoitukset olivat moninaisia ja yksi suunta oli media. Herlin omisti sijoitusyhtiönsä kautta noin viidesosan mediajätti Alma-Mediasta sekä hallituspaikan yhtiön hallituksesta. Uusi Suomi oli hänen yksi luomuksensa myös, minkä hän kustansi tappiovuosista toiseen mukisematta.

Tämänkin Alma-omistuksensa ansiosta Herlin sai lykättyä Uuden Suomen Alman syliin. Uusi Suomi ei milloinkaan tuottanut voittoa Herlinin omistuksessa eikä tee sitä tänäkään päivänä.

Nettimaailman nopeasta muodonmuutoksesta Herlin valittelikin muutama vuosi sitten. Kilpailu mainosrahoista amerikkalaisjättien kanssa kasvoi ylivoimaiseksi tehtäväksi ja myynti oli luonteva vaihtoehto. Uusi Suomi brändi palasi kymmenen vuoden jälkeen sinne, Alma Mediaan, mistä se oli ostettukin.

Jokin ikävä etiäinen minulle vain sanoo, että ellei Herlin ole jollain tavalla suojannut tätä 10 vuotta sitten luomaansa verkkomediaa, esim. jollain puskurirahastolla, jolla katettaisiin vuosittaisia tappioita, Alma ei tässä muodossa tule Usaria pystyssä pitämään.

Niin kauan kun Herlin oli elossa, jättisijoittajan luomusta on ollut pakko elättää Alman avulla turhien riitojen välttämiseksi. Se pakko poistui viikonloppuna.

Pörssiyhtiöt, mitä Almakin on, ovat kapitalismia sen raadollisimmassa muodossa. Osakkeenomistajat vaativat tulosta ja osinkoja. Niitä ei Usarin avulla tehdä. Seuraavan kerran kun Alman tuloskuntoa petrataan, on Usari liipaisimella herkästi ulossaneerattavien joukossa.

Kuinka Alman osakkeet jakautuvat perillisten kesken ja kuinka niitä myydään tai omistetaan, vaikuttaa myös Alman osakkeen arvoon. Suurin Alman yksittäinen omistaja on Ilkka-Yhtymä Oyj, joka on sukeltanut vuosi toisensa perään muiden medioiden tapaan alenevien levikkien ja ilmoitustulojen takia. Myös sijoitus Almaan ei ollut näillä näkymin paras mahdollinen ostohinta huomioiden.

Toivoa sopii vain Alman kurssin nousua.  

Eikä auta myöskään kuin toivoa Herlinin puolelta viisasta testamenttia – ja vähäisiä riitoja välttäen isänsä Pekka Herlinin muodostamat perintöarvet. Median ja kansantalouden etukin se on.

timoekman
Seinäjoki

Olen Seinjoella asuva innokas harrastekirjoittelija ja aiemmin olen kirjoitellut sanomalehtiin niin mielipide- kuin uutispalstoillekin. Tällä hetkellä toimin Sotaveteraani-lehden vakituisena avustajana.
Harrastuksiin kuuluvat kirjoittamisen lisäksi lukeminen, elokuvat, dokumentit ja sanomalehtien ja uutissivustojen intohimoinen seuraaminen.
Allekirjoittaneesta sanottua:
"Pipopää-Ekman on otus, joka ei saa yhtään sanaa paperille, jos siinä ei saa vittuilla. Harvinaisen pahantahtoinen herrasmies kyllä, vaan ei ole minun makuuni tuollainen teiniangsti aikuiselta mieheltä."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu