Vapaaehtoistyöntekijänä pakolaisten vastaanottokeskuksessa: päivä #4

Aamuvuoroa pukkaa 10.11 tiistaina.

Kysäisen heti aamutuimaan paikan johtaja Henrik Mujuselta että minkälainen muutos on tapahtunut asukeissa.

Mujunen kertoo, että afgaanit on siirretty kaikki Kauhavalle siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä heitä on jo entuudestaan. Aivan järkeenkäyvältä tuntuu. Onpahan ainakin piirun verran kotoisampaa, kun on omaa heimoa ympärillä.

Lisäystä on kuitenkin tullut siinä parinkymmenen pakolaisen verran, paikan vahvuuden ollessa nyt noin 120 pakolaisen kieppeillä. Tähän väliin mainittakoon pieni käsitteellinen selvennys pakolaisen ja turvapaikanhakijan välille.

Mediassa noin yleisesti ottaen puhutaan pakolaisista, koska se on sanana kaksoismerkityksellinen. Koemme kumiveneillä meren yli seilaavia ihmisiä pakolaisiksi arkikielessä, koska saamme sellaisen vaikutelman siitä.

Pakolainen on kuitenkin myös juridinen termi.  

Ero pakolaisen ja turvapaikanhakijan välillä menee niin, että aivan aluksi kaikki nämä pakolaiskriisin myötä Suomeen saapuneet henkilöt ovat Suomessa turvapaikanhakijoita. Mikäli he saavat turvapaikan ja sitä myötä oleskeluluvan, heidän statuksensa muuttuu juridisessa mielessä pakolaiseksi.

Maahanmuuttokriitikot käyttävät tätä käsitteellistä sekasotkua omassa agendassaan hyväksi ja huomauttelevat tämän tästä, että kaikki eivät ole pakolaisia juuri tästä käsitteellisestä erosta johtuen. Eivät niin, mutta kääntäen osa kuitenkin on. Nykyarvioiden mukaan siinä kolmasosa. Tästä kaikesta on sitten tullut kieleemme sellaisia uudistermejä kuin ”laiton pakolainen”, jollaista ei juridisessa mielessä olekaan, vaan sanana melkoisen negatiivisesti latautunut ja maahanmuuttokriitikoiden ja selkeiden rasistien käyttämä.

Tässä blogi-sarjassa olen pääsääntöisesti päättänyt kuitenkin puhua pakolaisista, sillä se vain sanana istuu paremmin tekstiin ja mieliimme kuin hiukan kapulakielinen turvapaikanhakija-termi. Mitään ylimääräisiä sympatiapisteitä tällä kielipelillä ei ole tarkoitus kerätä tätä pakolaisvirtaa kohtaan toisin kuin termillä ”laiton pakolainen” yritetään luoda ihan käänteistä ilmapiiriä. Ajan myötä sitten selviää, kuka on todellinen pakolainen juridisessa mielessä ja kuka ei.

Mutta takaisin vastaanottokeskuksen päivän pariin. Päivitetyt kansallisuudet ovat seuraavat:

Irak, Iran, Nigeria, Niger, Libya, Syyria, Kosovo.

Ikä- ja sukupuolijakauma on suhteessa samaa luokkaa kuin aiemminkin eli sellainen 30 -40 % naisia ja alaikäisiä ja loput alta nelikymppisiä miehiä, joista osa perheellisiä, sekä mukana muutama vanhempikin mies.

Aamusta huomasin myös, että henkilökunnan tiloissa oli uutta väkeä käymässä. Sivukorvalla kuuntelin, että helluntaiseurakunnasta oli tullut väkeä. Otin ja jututin tovin kuluttua yhtä tulijoista. Helluntaiseurakunta oli ilmoittanut halukkuutensa tarjota ruuat pakolaisille omasta pussistaan. Pakolaiset saisivat valita raaka-aineet itse ja viulut maksaisi helluntaiseurakunta. Ja paikalla olisi myös vaatelahjoituksia. Asia oli kuulemma lyöty lukkoon ensi tiistaille. Eipä siinä, ajattelin mielessäni. Hienoa, että auttamisen halua riittää.

Aika vähäiselläkin vapaaehtoiskokemuksella voin sanoa, että ilman vapaaehtoistyöntekijöitä ja lahjoituksia Suomi olisi sen mittaluokan kriisissä, että tämän hetken someraivoilut tuntuisivat partiolaisten touhuilta.

Itse vastaanottokeskuksen kiinteistöstä sen verran, että kyseessä on vanha opiskelija-asuntola, joka ei ole ollut toviin käytössä. Kiinteistö on herännyt hiukan yskien horroksestaan. Ilmanvaihdossa on toivomisen varaa ainakin henkilökunnan tiloissa ja sulakkeet saattavat paukkua, jos pesukoneita ja kuivausrumpuja on päällä enemmän kuin 2 kerralla.

Pyykkituvassa on tällä hetkellä käytössä 3 pesukonetta ja 2 kuivausrumpua. Pyykättävää piisaa enemmän kuin tarpeeksi ja pyykkivuorot on jaettu tuvittain. Tässä kohtaa moni vapaaehtoinen auttaa sen minkä voi, sillä pesukoneet eivät ole tulleet arabimaista, joten ohjauspaneeli on meikäläisin aakkosin varustettu ja suomeksi.

Mikäli vapaaehtoistyö kiinnostaa lukijoita, muutamat raja-arvot on hyvä tietää. Viime vuorossa selailin vapaaehtoisille tarkoitettua perehdyttämiskansiota. Siellä oli vallan järkeen sopivia kohtia kuinka toimia pakolaisten parissa vapaaehtoisena.

Pari seikkaa Punaisen Ristin toiminnassa on rajattu kokonaan pois: politiikka ja uskonto. Niitä ei tuputeta ja niistä ei keskustella sen paremmin henkilökunnan ja vapaaehtoistenkaan toimesta pakolaisten kanssa. Tarkoituksemme on auttaa. Piste.

Politiikka on tietysti hiukan liukuva käsite, koska jo tapakulttuuriin perehdyttäminen on osa suomalaista politiikkaa, mutta eipä tässä nyt olisi käynyt mielessäkään selittää heille suomalaista sote-uudistusta tai eduskunnan puolueiden aatesuuntauksia tai ylipäätään omia poliittisia mielipiteitä päivänpolitiikan tapahtumista, mistä nyt ei ole tässä vuosien varrella toki puutetta ollut.

Myös seurustelusuhteet on kielletty pakolaisten ja henkilökunnan kesken. Koskee siis vapaaehtoisiakin. Ymmärrettävää täysin, sosiaali- ja terveyspuolen perussääntöjä siis noudatetaan.

Vaikka uskontoa ei tuputetakaan politiikan ohella, voimme kuitenkin ottaa Seinäjoen helluntaiseurakunnan lahjoituksen vastaan. Punainen Risti ei ota itse tapahtumaan mitään kantaa, vaan ottaa apua sieltä mistä sitä annetaan. Vapaaehtoistöihin yleisimminkin nivoutuu monesti tällainen uskonnollinen aate epäsuorasti mukaan.

Oman vapaaehtoistyöntekijän asemansa kuin vain ymmärtää ja tonttinsa hoitaa, niin hyvä tulee, kuten elämässä yleensäkin.

Sitäkin muuan tuttu kyseli eräs päivä, että onko rahaa vielä jaettu pakolaisille. Ei sentin senttiä toistaiseksi. Sosiaaliviranomaiselle muovataan vastaanottokeskukseen työtilaa ja rahahakemus on KELAlle vetämässä. Maksettavista summista sen verran, että koska pakolaisilla on täysi ylöspito asuntolassa (ilmainen asuminen, ruoka neljä kertaa päivässä, hygieniatuotteet, lahjoitukset, perusterveydenhuolto, pyykkitupa, tulkkauspalvelut, sosiaaliviranomaisen palvelut), niin he saavat kuukaudessa vastaanottorahaa, mikä vaihtelee 59,94-92,64 €:n välillä hieman statuksesta riippuen.

Maahanmuuttoviranomaisten sivuilta lisäinfoa kiinnostuneille mm. täältä, täältä ja täältä.

Sillä taajaman ulkopuolisella järjellä pääsee edelleen aika pitkälle. Hyvin perusarkisissa asioissa mennään edelleen. Kaikki on vasta kovin alussa, kun vastaanottokeskus on vasta kolmen viikon ikäinen.

Loppuun puutelista talvikengistä, joita otetaan lahjoituksena vastaan ilomielin:

Miehet: 37-46, eniten 42-43 eli tilanne hiukan muuttunut ensimmäisen bloggauksen jälkeen.

Naiset: 37-42, kaikkia kokoja.

Lapset: 26-36, kaikkia kokoja.

Seuraavassa bloggauksessa tunnelmia Seinäjoen helluntaiseurakunan tilaisuudesta. Yksi melkoinen yllätys, hämmentävä sellainen, oli tarjolla. Pysykää kanavalla.

timoekman
Seinäjoki

Olen Seinjoella asuva innokas harrastekirjoittelija ja aiemmin olen kirjoitellut sanomalehtiin niin mielipide- kuin uutispalstoillekin. Tällä hetkellä toimin Sotaveteraani-lehden vakituisena avustajana.
Harrastuksiin kuuluvat kirjoittamisen lisäksi lukeminen, elokuvat, dokumentit ja sanomalehtien ja uutissivustojen intohimoinen seuraaminen.
Allekirjoittaneesta sanottua:
"Pipopää-Ekman on otus, joka ei saa yhtään sanaa paperille, jos siinä ei saa vittuilla. Harvinaisen pahantahtoinen herrasmies kyllä, vaan ei ole minun makuuni tuollainen teiniangsti aikuiselta mieheltä."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu