Timo Ekman Keskustelut jatkuvat osoitteissa https://www.facebook.com/Novellisti ja https://twitter.com/EkmanTJ. Molemmat profiilit ovat avoimia kelle tahansa luettavaksi ja kommentoitavaksi. Muut yhteydenotot osoitteeseen ekman.timo@gmail.com

Vapaaehtoistyöntekijänä pakolaisten vastaanottokeskuksessa: päivä #2

  • Vuoroin vieraissa. Viimein oli tarjolla arabian alkeet lahjoituksissa. Nyt lahjoitusten joukosta löytyi Suomen alkeet.
    Vuoroin vieraissa. Viimein oli tarjolla arabian alkeet lahjoituksissa. Nyt lahjoitusten joukosta löytyi Suomen alkeet.

 

Mikäpä tässä. ”Käskynjako” taasen käynnissä vastaanottokeskuksen henksutiloissa. Elämme aikaa 2.11 2015 ja kello on siinä vartin yli kahdeksan.

Taasen kysäisen heti alkuun ohjaajilta, että onko ollut mitään mainittavaa ongelmaa havaittavissa viime viikkoon nähden, ihan mitä vain. Miettikää, mikä on ollut median syöttö näistä eri ongelmista suhteessa palstamillimetreihin. Odotan totta puhuen ihan mitä vain lehtiö ja kynä valmiina.

Ja ongelmat lyhyesti ja siten ihan realistisesti kuvaten liki kaikki:

- Ruuassa olisi toivomisen varaa. Ei oikeastaan mitään muuta, tuumaa paikan pomo Henrik Mujunen

Vaan mikä ruuassa mättää?

Avainsana lienee pitkälti uskonnollinen sana ”halal”, kuten viime viikollakin tuli huomattua.

Eli uskonnollisesti katsottuna väärin teurastettu eläin. Ei sen kummempaa. Vähän on tullut mutinaa mausteistakin. Pakolaiset ovat toivoneet, kuten mediakin on paljolti esittänyt, että maustamisessa olisi toivomisen varaa ja olisi hienoa, jos ruuat saisi tehdä ihan itse – omin värkein siis.

Toistaiseksi ollaan kuitenkin Seinäjoen keskuskeittiön varassa ja osa syö sitä mitä tarjotaan, osa ei ja osa siitä välistä, mitään erityisruokavaliota ei kuitenkaan vaatimalla vaadita.

Tuumailen siinä mielessä, että jo nyt on, kun ei ruoka kelpaa, mutta tajuan heti perään, että suomalainen laitosruoka on ihan huononmakuinen käsite kantaväestönkin keskuudessa. Vanhainkotien laitosruokien mauttomuudesta on kirjoitettu tasaisena virtana kriittisiä arvioita.

Asiassa kuitenkin tultiin viime viikolla kuitenkin vastaan siten, että heille ostettiin aivan tuollaisia perusmausteita maustamiseen. Sellaisia, mitä me Suomessakin käytämme.

En lähde messuamaan siitä, että jo nyt on, kun riisi ei kelpaa sellaisenaan. Eihän se kelpaa meillekään paljaaltaan. Maustamme me itsekin sen tavallamme, mutta maustamme sen kukin tavallamme. Meillä Suomessa hyvä jos suolaa ja voita mausteena, tämä pakolaissuunta sitten huomioon ottaen currya, kanelia, mustapippuria ja sen sellaista sävyinä. Ei ihan poikkeuksellisia vivahteita meille kantaväestöllekään.

Ruuasta sen verran, että ruoka tulee kerran päivässä Seinäjoen keskuskeittiöltä siinä lounaan aikaan ja sillä sitten mennään seuraavan päivän lounaaseen asti. Aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala siis yhdessä paketissa.

Vaan takaisin aamuun touhuihin:

- Voisiko käydä herättämässä porukan? Reipas koputus oveen ja sisään ja herätys. Kato nyt, että et mee niihin perhehuoneisiin sisään. Ne on merkattu erikseen, Mujunen pyytää ensimmäistä tehtävääni sille aamua.

Okei, mikäs siinä. Tuumailen rappuja noustessa, että miten itseni esitän. Löydän kuitenkin joka huoneeseen oman tyylini:

- Hello! Good morning. Time to wake up. Breakfeast is soon (tekevät sen aamiaisen toki itse).

Ja valot päälle ”tupaan”. Jotain armeijamaista näen touhussa edelleen ja koen olevani pehmeä-ääninen armeijan päivystäjä, josta Mujuselle totesinkin, mutta kuten hänkin totesi, että ”se on pikku pakko, että homma pelaa”. Ei käy vastaan väittäminen.

Yhden kerran meinasi pieni kämmi käydä erään tuvan kohdalla enkä huomannut meneväni perhehuoneeseen sisään. Hereillä oli yleistilojen puolella muuan pakolaismies, joka kohteliaasti heilutti käsiä, ettei ole soveliasta mennä siihen huoneeseen.

Elekieli lopulta pelasi ja tajusin tilanteen. Laitan vain kädelläni haparoiden valot päälle tupaan ja lähden herättämään seuraavaa porukkaa. Ei huutoa ja muuta hermostumista. Elekieli on yllättävän tehokas kommunikoinnin muoto ilman yhteistä kieltäkin, riippumatta kulttuurista.

- Sä voisit laittaa näille yläkerran jäbille tämän DVD-soittimen toimimaan, Mujunen pyytää myöhemmin aamulla henksutiloissa osoittaen jotain kivikautista DVD-soitinta, joka on tullut, kuten liki kaikki muukin, lahjoituksena.

Kuulun siihen kummalliseen suomalaiseen ihmisryhmään, jolta puuttuu älypuhelinkin, joten vähän jännityksellä katson, että mitä tämä värkki asennetaan. Onnekseni siinä on vain virtapiuha ja SCART-johto sekä tv:kin pelitti kaukosäätimen kera (digiboxi taisi olla tiltissä, ellen väärin ymmärtänyt).

Ja onnistuihan senkin asennus ihan yksikseni. Patterit olivat vain tiensä päässä, mutta niitäkin löytyi lopulta eräästä kaapista. Vähän on vielä kaikki hakusassa, kuten odottaa saattaa.

Ja niin lähti pyörimään ”Hart’s War” Bruce Willisin tähdittämänä heti aamuun. Olivat kiitollisia kovastakin asennuksesta. Siinäpä sitten vaihtavat ”Saksikäsi Edwardiin” jossain kohtaa, tuumin poistuessani tuvasta.

Nopeasti huomasin myös, että lasten filmeinä pyörii mm. Muumit yhdessä tuvassa. Ei mittään, tervetuloa Naantalin ihmemaailmaan, hymähtelen mielessäni. Kovin suomalaista menoa siis.

Oikeastaan aamusta sinne lounaalle oli aika tasaista. Aikuiset miehet kävivät kuka milloinkin tupakilla ja sellainen tasainen elämisen ääni vain valtasi koko talon pikku hiljaa aamupäivän tullessa kohti keskipäivää. Arabia raikasi puheissa ja älypuhelimissa ja lapset kirmasivat edestakaisin. Tasaista asuntolameininkiä totta puhuen.

Jutustelin niitä näitä henkilökunnan kanssa tilanteen niin salliessa henkilökunnan tiloissa.

Lyhyesti muutamia huomioita jutusteluista ohjaajien kanssa:

1)    Aivan tasaista ollut. Vähän on käyty paikallisen terveydenhoitajan pakeilla valittamassa ihan niitä vaivoja, mitä meillä kaikilla on. Lenssua ja sen sellaista. Paikalla on siis sairaanhoitaja aina maanantaista perjantaihin.

2)    Vapaaehtoisten merkitys on todella suuri erään ohjaajan mukaan. Allekirjoitettujen vapaaehtoisten vaitiolovelvollisuuslappujen määrä lähentelee paksuudessaan noin tuumaa mapissa. Useita kymmeniä siis.

3)    Eräs ohjaaja kuitenkin terävästi raamitti jo tulleita vapaaehtoisia. Moni oli tullut vain kerran pari katsomaan tunnelmia ja jättänyt asian sikseen. Toiveita oli ollut milloin mistäkin, mutta kun perusarki on tullut vastaan, monella on jäänyt kokeilu kertaan, kahteen. Toiveet eivät olleet vastanneetkaan sitä, mitä oli ollut omassa mielessä.

Kuitenkin kaikista kokeilijoista huolimatta vapaaehtoisten määrä on tällä hetkellä riittävä, mutta toki nimen saa jättää edelleen vastaanottokeskukselle, jos siltä tuntuu.

Tähän loppuun pieni positiivinen yllätys kielitaidon suhteen.

Taivallamme noin kymmenen ikäisen pojan kanssa roskiksille roskapussiemme kanssa. Hän on reippaana mukana oma-aloitteisena. En puhu hänelle, kun ajattelen, ettei sieltä kuitenkaan yhteistä kieltä löydy.

- Hi! Where are you coming from, tulee kuin suomalaisessa peruskoulussa opetettuna ja likimain vähintään tyydyttävästi lausuttuna.

- My name is Timo and I’m from Seinäjoki, vastaan sukkelasti.

En osaa noin yllättävään kielitaitoon sanoa muuta. Mietin äkkiä, että jo on jenkit hyvin pyörinyt Lähi-Idässä, kun tuon ikäinenkin osaa olla noin kielitaitoinen. Tai sitten se kuningas internet ja älypuhelimet, mistä ei ole puutetta meidänkään vastaanottokeskuksessa. Mene ja tiedä.

Matkalla roskikselle hän osaa kysyä, että mistäs sitten tarkemmin olen.

- I’ve lived almost all my life here. From here to there (osoitan kotinurkkani suuntaa kädellä), summaan äkkiseltään ja kerron englanniksi senkin, että siinä 5 km. kämpilleni on matkaa.

Rohkaistun hyvästä kielitaidosta ja jatkan kyselyä.

-Where are you coming from?

- Iraq, on reipas nuoren miehen vastaus.

Eipä siinä. Minulla on siis siinä kymmenvuotias reipas roskisapulainen Irakista. 

Ensi sunnuntain taasen jotain ihan uutta toivon mukaan. Silloinhan on isäinpäivä ja valitsin työvuoron tuolle päivää.

Arki hakee muotojaan vielä, kuten eräs ohjaaja tokaisi. Tästä jatketaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

"vaitiolovelvollisuuslappujen"

Tajusinkin juuri, että sinullahan on filtterit päällä, kun näitä juttuja kirjoitat.

Käyttäjän timoekman kuva
Timo Ekman

Kuvittelitko tosissasi, että tämäntyyppistä sosiaalipuolen työtä voi tehdä ilman vaitiolovelvollisuussopimuksen allekirjoittamista? Käy kysymässä keltä tahansa sosiaali- tai terveyspuolen ammattilaiselta kuinka paljon heillä on lupa jutella asiakkaista ja potilaista.

Sitten semoinen juttu, että turvapaikanhakijan henkilöllisyys on salassa pidettävää tietoa sekä vastaanottokeskukset kuuluvat kotirauhan piiriin.

Eli ihan kaikki kuvaaminen ei onnistu.

Salassapitovelvollisuus ei koske tilanteita, missä esim. jotain hässääkää on keskuksessa sattunut ja paikalle tarvittu viranomaisia yms. Sen olet varmasti lehdistäkin nähnyt.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Lääkäri voi kirjoittaa potilaista, kunhan se on perusteltua - esim. yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuakseen - eikä henkilöllisyys, tai erityinen yksityinen salaisuus voi paljastua.

Toisin sanoen sangen paljosta voi silti kertoa. Ja terroriteon valmistelusta kaikilla on velvollisuus ilmoittaa.

Käyttäjän timoekman kuva
Timo Ekman

Ja juuri samaa teen minäkin kuvaillen yleisellä tasolla tapahtumia. Se yksityisyden suoja täytyy kuitenkin ymmärtää tämäntyyppisissä asioissa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

T.E.>...Minulla on siis siinä kymmenvuotias reipas roskisapulainen Irakista. ...

ooo
Noin juuri.
Hieno blogi taas. Kansa kohisee lisää.

Matti Kolehmainen

Ja taas on pakko kysyä, eikö siittä porukasta tosiaankaan löytynyt ketään sitä kivikautista Dvd soitinta asentamaan? Ettekö anna heille mitään vastuuta omasta elämisestään ja olemisestaan. Miten tällaisen hyysäämisen jälkeen voi olettaa heidän missään vaiheessa alkavan omatoimiseksi? Kerroppa millaisia askareita nämä asukit suorittavat siellä vokissa? Jotenkin tuntuu pöyristyttävältä jos aikuisia ihmisiä laitostetaan, kun omat laitoksessa olevat vanhuksemme makaavat ulosteissaan kun ei ole hoitajia, puhumattakaan niistä vapaaehtoisista. Toivottavasti olen väärässä ja voit oikaista minua asian suhteen.

Käyttäjän timoekman kuva
Timo Ekman

Annetaan ja paljonkin. Siivouksesta vastaavat itse ja samoin ruuanlaitosta. Pesukoneita ja kuivausrumpuja on opetettu myös käyttämään. Vapaaehtoiset auttavat sen mitä osaavat ja voivat. Töitä ei todelakaan ole liiaksi meille vapaaehtoisille, joten jos nyt yhden DVD-soittimen asennan paikoilleen, en ajattele totaalista laitostumista sen perusteella. Vähän outoa logiikaa minun makuuni.

Matti Kolehmainen

No jos siellä on liian vähän töitä vapaaehtoisille, niin voisiko osa teistä mennä sitten vaikka olemaan seuraksi ja avuksi Seinäjoen yksinäisille vanhuksille? Toivottavasti nyt logiikkani aukeaa.Voisitko muuten vähän profiloida millainen on keskiverto vapaaehtoistyöntekijä Vokissa? Hyvää jatkoa tälle kokemuksellesi. Kaikki uudet kokemukset ovat hyväksi kaikille ihmisille.

Käyttäjän timoekman kuva
Timo Ekman Vastaus kommenttiin #12

Tässä on logiikka, joka ei aukea millään. Olen kuullut tämän tuosta, että minun pitäisi mennä kantaväestön pariin vapaaehtoistyöhän. Onko Kolehmaiselle ja kumpaneille tullut mieleen, että sitä voisi tehdä itse eikä vain mestaroida vierestä sen suhteen, että mikä on oikeaa vapaaehtoistyötä ja mikä ei?

Elämme Euroopan suurinta humanitääristä kriisiä. Historiaa tehdään parasta aikaa, joten en ajatellut olla joku somen kestonapisija, joka ei tee asian eteen mitään muuta kuin auo päätä Facebookissa.

Profiloin joku kerta vapaaehtoistyöntekijät. Hyvin merkillepantavaa on se,e ttä juuri kukaan ei halua esiintyä omalla nimellään. Miettikääpä kukin tykönänne syitä tähän.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Eli homma hanskassa;). Käsitinkö oikein, että älypuhelimet ovat kovassa käytössä. Olettaisin tästä, korjaa olenko väärässä? Keskukseen on siis rakennettu Wi-Fi langaton W-LAN yhteys tiedon valtatielle.

Hyvä näin jos yhteydet kotimaahan pelaavat.

Käyttäjän timoekman kuva
Timo Ekman

Ovat kovassa käytössä. Ymmärtääkseni ei ole rakennettu ellei sitten asuntolan viimeisimmän käytön aikana ole jo jotain ollut, sillä kyseessä on entinen opiskelija-asuntola, mutta ollut mielestäni kauan tyhjillään, joten en tiedä kerkesikö tämä palvelu edes tulla.

Nykyrakentamiseen kuuluu internet-yhteydet esim. kaapelia pitkin melkein joka talouteen. Väittäisin, että älypuhelimet ovat meidän normaaleihin linkkimastoihin yhteydessä, kuten meidänkin puhelimet tuolla kylillä.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Varmaan näin. Joka tapauksessa yhteys maksaa, jos ostat sen yksityisenä parinkympin panoksena operaattorilta täältä suomesta. Esim. Prepaid.

Tarkoitan vain sitä, että vapaa yhteys kuten monissa hotelleissa yms. löytyy, kunhan olet tontilla. Ei huono asia. Tuskin turvapaikanhakijoilla on mahdollisuutta saada vaikka Elisan palveluja ilman etukäteismaksua tai muuta,

Viestintä kotimaahan lienee ihan positiivinen juttu, vaikka joku saattaa sen uhaksi tai muuksi luokitella.

Lieneekö asia niin oleellinen tuli vain mieleen.....

Käyttäjän BodilRosengren kuva
Bodil Rosengren

Kiitokset näistä kirjoituksista. Olen huomannut että osa irakilaislapsista puhuvat yllättävän hyvin englantia. Ovatkohan käyneet englanninkielistä koulua vai muuten vaan saanut opiskella englantia koulussa?

Kääntäjäsovelluksilla pärjää kohtalaisen hyvin mutta jää helposti yksisuuntaiseksi se keskustelu jos ei löydy arabialais/farsinäppäimistö.

Käyttäjän SamiSaarela kuva
Sami Saarela

Tunnen täältä Etelä-Suomesta muutamia irakilaisia, ja ne kaikki puhuvat suunnilleen yhtä hyvää englantia kuin keskivertosuomalainenkin - sen ikäinen, jolle on peruskoulussa englantia opetettu. Irakissahan on Suomen tavoin kaikille pakollinen kuusivuotinen peruskoulu, jossa ilmeisesti opetetaan myös englantia yhtenä aineena. Se voisi selittää tuon kielitaidon yleisyyden.

Suomessakin on toki nuoriakin ihmisiä, jotka eivät oikeastaan saa sanottua sanaakaan muulla kuin Suomen kielellä. Jokaista vain ei ole luotu kieliä oppimaan...

Kiitokset minultakin Ekmanille loistavista kirjoituksista, toivottavasti jaksat paukuttaa näitä vielä lisääkin. Äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa.

Käyttäjän eerojalkanen kuva
Mari Yritys

Kiitos Timo minunkin puolestani. Näitä on mielenkiintoista lukea ja itse asun myös Seinäjoen seutuvilla, "notta" ihan siitäkin syystä.

Negatiivisia otsikoita on ollut paljon, niin tälläiset kirjoitukset antavat vähän perspektiiviä asioihin. Elämä on tavallista perusarkea hyvine ja huonoine asioineen. Mielestäni kuitenkin julkinen keskustelu negatiivisistakin asioista auttaa kehittämään järjestelmää. Alusta asti omatoimisuuteen kannustaminen helpottaa kotoutumista ja siltä se Seinäjoella vaikuttaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset