Timo Ekman Keskustelut jatkuvat osoitteissa https://www.facebook.com/Novellisti ja https://twitter.com/EkmanTJ. Molemmat profiilit ovat avoimia kelle tahansa luettavaksi ja kommentoitavaksi. Muut yhteydenotot osoitteeseen ekman.timo@gmail.com

Älä unohda median ilmaisuutta, Reijo Tossavainen

 

Tossavainen jatkaa johdonmukaisella linjallaan ja syyttää blogissaan median ahdingosta jotain rajaamatonta punavihreää kuplaa, jonka vuoksi levikit putoavat. Totta kai muutama Tossavaisen kaltainen änkyräpersu saattaa vaihtaa normaalein journalistisin kriteerein toimivan median vaikkapa tuomitun rikollisen ylläpitämään Mitä Vittua!? –lehteen ja Homma-foorumin kaltaisiin vihanlietsontapalstoihin.

Vaan ei kuitenkaan suurin osa. Ylipäätään millään toimittajien poliittisilla vakaumuksilla ei mitenkään päin selity yhteen laskettuna satojen tuhansien levikkipudotukset sanomalehdillä viimeiseltä 10 vuodelta etenkin kun toimittajien poliittiset kannatkin ailahtelevat aika lailla vaaleista riippuen.

Syy on lähes poikkeuksetta siinä, että tiedosta tehtiin kaupallisessa (maksullisessa) mediassa ilmaista internetin välityksellä. Siis myytävä tuote alettiin jakaa ilmaiseksi. Se oli ja on jättimäinen virhe, sillä levikkien putoamisen myötä myös ilmoittelijat katoavat sinne minne massatkin eli nettiin. Kierre on valmis ja on erittäin vaikea katkaistavaksi.

Jos pelimerkkejä riittää, kuten esim. Uuden Suomen kustantaja Niklas Herlinillä riittää, verkkolehden kustantamista voi pitää harrastuksena ja ylläpitää sitä kokeiluluontoisesti. Siinä voi jossain kohtaa onnistuakin ja päästä plussan puolelle, kuten muutamat suomalaiset verkkosivustot ovat onnistuneet (Taloussanomat ja Stara esim.).

Kuten Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huuskokin bloggauksessaan toteaa, tämä vuosi saattaa mennä US:la nollille, mikä on paljaalle ilmaisjakelu verkkolehdelle huikea suoritus. Oppirahat ovat olleet kyllä julmettuja tähän mennessä ja Niklakselle iso käsi tästä hyvästä.

Vaan jättimäiset toimitukset eivät nykyisellä henkilöstörakenteella pelkillä nettisivustoilla itseään plussalle vedä. Muutaman toimittajan puulaakeilla on paras onnistumisen mahdollisuus tässä, kuten Uudella Suomella. Tällaisissa työympyröissä on otettu taatusti löysät pois ja tehottomuutta ei löydä samaan tapaan kuin joistain monikerroksisista mediataloista, missä tehtäviä on eriytetty liiaksikin.

Tossavaisen povaus voi mennä hyvinkin maaliin sen suhteen, että 10 vuoden päästä alkaa olla entistä vähemmän seitsemänä päivänä viikossa ilmestyviä painettuja sanomalehtiä. Kannattavuuden raja päivittäin ilmestyvillä sanomalehdillä on 20 000 levikki ja siitä ovat useimmat maakuntalehdet vielä kuitenkin turvallisen välimatkan päässä.

Vaan arvaamatonta voi olla levikkien pudotus jossain kohtaa, jos sama meno, eli ilmaissyöttö, jatkuu ja uskollinen vanhempi tilaajakunta siirtyy rajan toiselle puolelle pikkuhiljaa. Se on kaikkien medioiden tiedossa, että nuoria alta päältä kolmekymppisiä sanomalehtien tilaajia ei meinaa kukaan löytää mistään, koska he ovat ilmaisen verkon syövereissä päivät pitkät. Lehtien ilmoittelijat katoavat myös tuolloin verkon hämäriin ja kilpailu verkon mainoseuroista on mielettömän kovaa johtuen kansainvälisistä jättipelaajista (Facebook, Google, Youtube) mainosmarkkinoilla, joten mainosbannereilla tuskin tullaan koskaan korvaamaan vanhoja kunnon palstamillimetrihintoja.

Jokainen painetun sanomalehden kulurakennetta tunteva tietää kuitenkin sen, että ilmoituksilla eli mainoksilla tehdään tulos ensisijaisesti. Tilausmaksut on jo nyt poljettu niin minimiin, ettei siitä arvonlisäverojen ja paino- ja jakelukustannusten jälkeen lehteä kohden liikoja jää voittoa.

Hiukan kauhunsekaisin tuntein odotan sitä päivää, jos (kun?) päivittäistavarakaupat keksivät jonkun suuria massoja puoleensa vetävän verkkomainontakeinon. Povaan jonkinlaista älypuhelinapplikaatiota, missä jonkin ilmaisen sovelluksen tilaamalla saa puhelimen paikannustietojen perusteella parhaimmat päivittäistavaramainokset täysin reaaliajassa lähialueen kaupoista.

Kaupat saattavat hyvinkin siirtyä kilpailun kovetessa äärimmäisen hektiseen mainontaan, missä aamun hinnat ovat toisia kuin illan hinnat. Tällaiseen mainontaan joku älypuhelinsovellus on aivan napakymppi. Se voi tulla syöttönä suoraan markettien nettisivuilta tai sitä voidaan välittää perinteisten uutissivustojen yhteydessä. Aika näyttäkööt suunnan.

Olen kohtuullisen varma ilman sen suurempia syväkurkkuja, että S- ja K-ryhmän markkinointipuolella on palkattuna muutamia it-nörttejä, joiden tehtävänä on sopeuttaa päivittäistavaraketjut paperittoman mainonnan aikakauteen.

Sinä päivänä jos (kun?) S- ja K-ryhmän jättimäiset ilmoitukset katoavat painettujen lehtien palstoilta ryminällä, tulee itku printtimedian kaikissa kerroksissa ja näemme niin uskomattoman romahduksen, ettemme osaa sitä ja sen seurauksia edes vielä kuvitella. En nimittäin pysty kehittelemään S- ja K-ryhmän tilalle mistään suunnista sellaista määrää ilmoittelijoita, jotka tuon tilan voisivat täyttää, mikä näiltä marketeilta jää vajaaksi.

Lehdet ohenevat tässä tapauksessa väistämättä ja ilmoituksien lisäksi journalismi vähenee, kun entistä enemmän on pistetty toimituskuntaa maantielle tuloksen romahdettua. Tuolloin vähemmällä porukalla pitää tehdä osa poispotkittujen töistäkin, että edes joku taso lehdellä säilyy. Kiire ja paine kuitenkin kasvavat ja virheiden määrä lisääntyy luonnollisesti vajaalla miehityksellä, mikä heikentää lehden uskottavuutta ja syventää levikkien pudotusta entisestään ja taas ovat ne vähätkin lehti-ilmoittelijat viiveellä liikekannalla.

Kuka katkaisisi tämän kierteen?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Asiallinen muistutus Herra Tossavaiselle joka luulee että toistamalla joitain teesejä vuodesta toiseen syvällä rintaäänellä ne muuttuvat totuudeksi. Esim toimittajien puoluetaustat eivät ole lainkaan vihervasemmistolaisia siinä määrin kuin Tossavainen silkka progagandistista vouhotustaan antaa ymmärtää.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

luulisi myös että entinen toimittaja tuntisi pientä kaihomieltä kun yksi aikakausi loppuu ja perinteinen printtimedia on vaikeuksissa. Mutta pitää potkia ja potkia ja potkia.

Reijo Tossavainen

Ekman: "Kannattavuuden raja päivittäin ilmestyvillä sanomalehdillä on 20 000 levikki ja siitä ovat useimmat maakuntalehdet vielä kuitenkin turvallisen välimatkan päässä."

Höpsistä. Tällä arviolla Ekman kertoo ainakin minulle sen, että hän on pihalla lehtien käytännön toiminnoista. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä totean, että kannattavuusraja on hyvin pitkälti sidoksissa talousalueen/maakunnan kokoon, erityisesti keskuskaupungin koko ratkaisee.

Levikkiä enemmän kannattavuuteen vaikuttaa sanomalehdillä peittoprosentti levikkialueella. Se ratkaisee mainostajille. Ja ilmoitustulot ovat tilaajamaksuja paljon merkittävämmät, usein jopa noin 2/3-osaa.

Jukka Nieminen

Kirjoitat kylläkin mielenkiintoisesta aiheesta jonka syyt ja sepät tosin saattavat olla paljon monisyisempiä kuin pelkkä ilmaisuutisten kopioiminen printtimedian sivuille. Jos etsii oikein suuria linjoja – maailmanlaajuisia – niin yksi keskeinen syy on keskiluokan supistuminen. Ilmiöhän on jo pitkään keikkunut länsimaissa ja aamulehti jos mikä on varsin yleinen keskiluokan symboli. Se on myös asia josta helposti tingitään samalla tavalla kuin kirkkoonkuulumisesta. Väitettä voi todentaa sillä, että esim etelä-amerikassa, Perussa ja siellä päin, printtimedia vastaavasti on kuuma ala, koska niillä kulmilla keskiluokkainen elämäntapa kokee nyt renessanssiaan.

Toinen syy on varmaan kustannustehokkuudessa, josta riittäisikin tarinaa. ”Enemmän vähemmällä” –periaate laskee väkisinkin journalistista tasoa ja sanomalehdet yleensä luottavat paikallisuutisointiin Hesarin ollessa poikkeus ainoana valtakunnallisena lehtenä. Uutisointi yksipuolistuu ja muuttuu tylsäksi, ja mitä enemmän sanomalehdet ketjuuntuvat, omistavat toisiaan ristiin, fuusioituvat ym sen enemmän noidankehä puree. Uusin trendihän on robottikirjoittajat jotka vain syventävät laatujournalismin katoamista. Väitän silti, että monet lehdet, talouslehdet ym, jotka ovat sijoittaneet laatuun ovat pärjänneet kilipailussa hyvin, ja jopa lisänneet levikkiään. Olisi kyllä mukava nähdä edes kokeeksi tasapaksun valtamedian rinnalle syntyvän jokin printtivetoinen vaihtoehtomedia, ja katsoa miten se pärjää luomansa alkushokin jälkeen.

Tätä ajatusta voi toki jatkaakin. Kokeeko nuorempi polvi ettei uutiset yksinkertaisesti kiinnosta? Minua ei ainakaan. Silloin kun oli tilaus voimassa, se lensi lukematta paperikasaan. Kun lukee 40 vuotta Israelin konflikteista alkaa homma menettämään makuaan. tajuaa että aina on joku politiikan huipulla ja sanoo jotain, kuten edeltäjänsä ja seuraajansa. ja että aina joku lätkäjoukkue pelaa pudotuspeleissä ja ne pelaa vielä silloinkin kun minua ei enää ole – ja loppujen lopuksi, mitä ihmeen väliä sillä on? Se on vaan tasapaksua tietovirtaa joka soljuu tuolta jostain kertakäyttötavarana ja informatiivisesti parhaimmillaankin triviana.

Hesarin ongelmat eivät tietenkään välttämättä liity ao. vuodatukseen millään muotoa, sen ongelma tuntuisi olevan johtajakriisi eli vanha kunnon dinosaurustaktiikka ympäristössä joka kokee muutoksia.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Ylen lakkauttaminen ei ainakaan pelastaisi vaikka helpottaisikin ahdinkoa toviksi, lisäksi se antaisi kaupalliselle medialle täyden vapauden vaikuttaavihmisiin ja valita vaikka presitentti kansan puolesta. Internetin rajoittaminen olisi taas Kiinan kaltaista sananvapauden rajoittamista.

Kalevi Wahrman

Tässä Tossulle linki kun on blokannut minut omalta FB:ltä.

http://www.kansanaani.net/

Vain vastarinta johtaa tulokseen!
Kansan Äänen kesänumero 4 / 2015 on ilmestynyt.

http://www.kansanaani.net/

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset