Timo Ekman Keskustelut jatkuvat osoitteissa https://www.facebook.com/Novellisti ja https://twitter.com/EkmanTJ. Molemmat profiilit ovat avoimia kelle tahansa luettavaksi ja kommentoitavaksi. Muut yhteydenotot osoitteeseen ekman.timo@gmail.com

Demarien etsikkoaika

Nyt kun homma on sitä myöden selvä, että demarit saavat kuluttaa opposition penkkiä seuraavat neljä vuotta, voisi historian huonoimman vaalituloksen ohella miettiä sitä, mikä meni pieleen ja mitä historiasta ja ympäristöstä voisi oppia. Aloitetaan historiasta.

Vuonna 1994 nähtiin demareilla poliittisesti taidokas työnnäyte. Täysin politiikan ulkopuolelta kaivettiin Martti Ahtisaari presidentinvaalien ehdokkaaksi. Yksi idean isä oli kirjailija, poliitikko, tv-kasvo ja lobbari Lasse Lehtinen. Kuten tiedämme, maaliin meni ja naispresidenttiä saimme odottaa vielä 6 vuotta Lillanin jäädessä hopealle kakkoskierroksella.

Sitten hiukan ympäristöstä huomioita.

Vuonna 2010 vain Kempeleellä tiedettiin kuka on Juha Sipilä. Nyt 5 vuotta myöhemmin Suomen tulevan pääministerin tuntee kaikki. Sipilä oli muutaman kepulaisen konkarin löytö parhaassa Ahtisaari-hengessä. Uusi ja tuore kasvo, vallan kabinettien ulkopuolelta ja poliittisista peleistä ja iltalypsyistä vapaa. Rehdissä, uskovaisessa, vaatimattomassa, perheellisessä ja menestyvässä yrittäjätaustaisessa henkilössä yhdistyy niin monta suomalaisten syvään alitajuntaan yhdistynyttä kunnollisen ihmisen stereotypiaa, että Sipilä on poliittisessa maailmassa aivan epätodellinen ilmiö ja aivan täydellinen löytö kannatusta ajatellen kepulle.

Tätä täydellisyyttä ei kyenneet huomaamaan muutamat menneisyydessä elävät, jotka ovat tehneet Paavo Väyrysestä politiikan messiaan ja yrittivät aivan epätoivoisesti saada Väyrystä tekemään come backin kepun puheenjohtajaksi. Ilkan entinen päätoimittaja ja kepun taustavaikuttaja Kari Hokkanen kuuluu näihin Väyrys-hurahtaneisiin ja lobbasi Väyrystä kiivaasti kepun puheenjohtajavaalien alla.

Väyrys-fanaatikoilta unohtuu se tosiasia järjestelmällisesti, että valtakunnan ykköspaikkoja ei koskaan voita se henkilö, jolla on eniten kannatusta, vaan se, jolla on vähiten vastustusta. Ja Väyrysen vastustus on Suomessa ollut ranking-listalla aina podium-paikalla. Häntä vastaan äänestetään aina ja Väyrynen ei kelpaa kuin omilleen hädin tuskin.

Demarit kokeilivat tätä konstia Seinäjoen puoluekokouksessa Antti Rinteen avulla ja täpärästi siinä onnistuivatkin. Valitettavasti ay-tyyppi ei ole suomalaisten mielissä politiikan ulkopuolinen henkilö. Ay-toiminta on yhtä kuin vasemmisto. Hiukan sama, kun kokoomus kaivelisi jostain EK:n henkilökunnasta itselleen seuraavaa puheenjohtajaa.

Aivan kylmä tosiasia on sekin, että puheenjohtajan vaihdoksesta huolimatta demareiden kannatus on niin prosentuaalisesti kuin paikkamäärällisesti koko päälle 100-vuotisen historian huonoin. Oppositiossa voi kasvaa poliittista korkoa toki, mutta ei Rinne pahemmin miltään kansanvillitsijältä vaikuta, joten kivinen voi olla tie oppositiossakin – aivan eritoten, jos hallitus saa Suomen kammettua kasvu-urille.

Demarit, on aika löytää se oma Sipilä. Ilman sitä päästään piakkoin vasemmistoliiton kanssa samalle viivalle kannatuksessa. Ja tässä sivussa koko demari-aate pitäisi keksiä uusiksi, sillä perussuomalaiset ovat ryövänneet kannattajakuntaa ja takaisin houkuttelu voi olla työn takana. Työväenliike ilman sosialismia -iskulause tuntuu olevan se Soinin porukan neronleimaus, joka kantaa tänä päivänä. Suosittelen mallin ottamista poliittisesta keskusta ennemmin kuin vasemmalle kaartumalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Rinne on mainio mies etujärjestön johdossa, luontainen ay-juristi. Ammattiliittopomon pitää nimenomaan todeta, että etuja puolustaessa ei ole aikaa ruveta pohdiskelemaan sadan vuoden päästä odottavaa tulevaisuutta.

Puoluejohtajaksi Rinteestä ei ole.

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Demareilla on mennyt aika monta vaalia pahasti penkin alle peräkkäin. Ei riitä, että demarit löytävät jonkun Sipilän kaltaisen epäpoliitisen ja tuntemattoman henkilön. Tämän henkilön pitäisi olla tarpeeksi kova ajaakseen rajuja uudistuksia puolueessa. Fakta on että SDP on samanlaisessa pysähtyneisyyden tilassa kuin Neuvostoliitto Brezhnevin aikana. Luullaan, että vanhat konstit tepsivät, vaikka samalla mikään ei kuitenkaan suju kuten pitäisi.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Mielestäni vaalien väli on mennyt penkin alle paremminkin.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Olet oikeassa, että Antti Rinne näyttää tällä hetkellä epäonnistuneelta valinnalta demareiden johtoon. Tuulet saattavat kääntyä kuitenkin koska tahansa taas vasemmiston taakse, eli ei hän välttämättä ole vielä poliittisen uransa huippua nähnyt.

Mutta jos tuulet eivät kuntavaaleissa 2017 ole SDP:lle vieläkään myötäiset, saattaa puheenjohtajavaihdon aika olla puoluekokouksessa samana vuonna.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja, 1982 syntynyt Antti Lindtman on demaripiireissä hyvin pidetty ja mahdollinen nousemaan aina korkeimmalle huipulle puolueessaan. Konkaritoimittaja Unto Hämäläinen vetäisi HS:ssa vähän aikaa sitten esiin ensimmäisen kauden kansanedustajan Timo Harakan mahdollisena SDP:n pelastajana, mikä miestä itseään on tässä vaiheessa lähinnä huvittanut.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Lindtman

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/hs-veikkaa-timo...

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Kuntavaalit ovat ehkä vähän eri juttu kuin valtiolliset vaalit. Ehkä kannatusvertailu valtiollisiin vaaleihin ei anna ihan oikeaa kuvaa?
Ja siks toisekseen "maailma" lienee v. 2017 muuttunut melkoisesti?

Miten uuden hallituksen ennustettu "matokuuri" vaikuttaa maksajiksi joutuviin äänestäjiin onkin mielenkiintoinen juttu?
Ollako nöyränä hiljaa, vai kutsuvatko "barrigaadit"?
Etsivätkö pieni-ja keskituloiset palkannauttijat ja eläkkeen saajat uutta "jytkyttäjää" vai käännytäänkö takaisin demarien puoleen?
Vasemmiston ja Ay-liikkeen "kartalta" haihtuminen lienee toiveajattelua.
Luulisin tulevan "matokurin" vaikuttavan päin vastoin?

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Harakkahan lensi Vihreistä demareihin, olisiko sillä sitten positiivistä merkitystä.
Olihan Otto Karhikin perustamassa Maalaisliittoa ja palasi takaisin demareihin.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Jos Suomi olisi poliittisen kulttuurin sivistysmaa, Rinne olisi jo ymmärtänyt väistyä.
http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2015/05/08/ko...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Jouni Nordman

Ongelma demareilla on löytää sellainen politiikkaa joka kelpaa sekä yksityisen puolen duunareille, että julkisenpuolen hallinto porukalle. Sillä se että demareilla on haluja julkistapuolta paisutta, ei yksityisenpuolen porukalla kelpaa, sillä tietävät tämän aina maksavan korkeimpia veroina.

Eli ongelma on millä löytää näitä kahta miellyttävä politiikka, sillä kukaan ei tule kaipaamaan tehotonta hallintoa tämän hallituksen jälkeen.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Ongelma demareilla, miten ajaa EU:n uusliberalistista pääomaa tukevaa politiikkaa.

Käyttäjän RaikoKarvonen kuva
Raiko Karvonen

Ongelmansa kullakin poliittisella liikkeellä. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät käy äänestäjille kaupaksi.

Kokoomuksen kanssa hallituksessa ollessa menetetään vielä tämä nykyinen kannatus. On hyvä, että on todettu, että Kokoomuksen kanssa homma ei toimi eikä ole toiminutkaan pitkään aikaan.

Kissa on nostettava pöydälle ja on tarkasteltava sitä, mitä kaikkea annettavaa poliittisella työväenliikkeellä vielä on?

Uusliberalistista talouspolitiikkaa olisi kyettävä lieventämään omien kannattajien keskuudessa, koska muuten tappiolliset vaalit tulevat tällä nykymenolla jatkumaan vaaleista toiseen. Kannattajat ovat todella pettyneitä sinipunan saavutuksiin. Myös äänestäjät hylkäsivät demarit ja pakottivat käytännössä puolueen taas oppositioon. Sieltä voi uusi nousu alkaa mutta samalla olisi nähtävä, että maailma muuttuu ja uusliberalistinen talouspolitiikka ei ole suurimman osan äänestäjien etu. Ainakaan demareiden kannattajien etu se ei ole ollut.
Olisi mietittävä, miksi puolue on olemassa ja mihin sitä vielä tarvitaan?

Käyttäjän PerttiRinne kuva
Pertti Rinne

Demareiden ongelma on sisäinen hajaannus. Se taas juontaa juurensa hamaan historiaan, kun puolueessa on aina ollut enemmän kuin runsaasti sisäisiä kuppikuntia, selkäänpuukottajia, junttaporukoita ja ahneen itsekkäitä oman vallan tavoittelijoita.

Demarit ei nouse koskaan, ellei joku yhdistä puoluetta. Tämä voi tapahtua vain häikäliemättömällä vallankäytöllä, mistä Paavo lipponen on toistaiseksi paras esimerkki. Hänen puheenjohtajakaudellaan sdp pysyi kirkkaasti maan suurimpana puolueena. Urpilaisesta ei tähän ollut eikä Rinnekään saa ikinä oman kenttänsä täyttä kannatusta.

Toinen vaintoehto olisi henkilö, joa pystyisi kokoamaan sosialidemokraatit uuden, yhteisen aatteen taakse, mutta sellaista saamme oottaa siihen saakka, kun nykyiset, työväenluokan aatekonservatiivit on saatettu mullan alle.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Demareilla ja koko vasemmistolla on todella vakava peiliin katsomisen paikka. Sieltä peilin taustalta siintelee loistava menneisyys. Jo vuonna 1916 Sdp sai yksinään eduskuntaenemmistön. Vielä 1966 vasemmisto yhdessä valloitti yli 100 kansanedustajapaikkaa.

Kaikissa muissa sivistyneissä demokratioissa työn blokki (Labour) saa jatkuvasti taakseen lähes puolet äänestäjistä. Vaan ei Suomessa. Kannattaa miettiä, mistä se johtuu.

Mikä meni pieleen? Ongelman ydin on hallitusyhteistyö Kokoomuksen kanssa. Koivisto määräsi 1987 "manuaalisesti" Sdp:n Holkerin (Kok.)hallitukseen. Siitä seurasi demareille rökäletappio v. 1991 ja oppositio.

Ahon hallituksen aikana Sdp keräsi voimia ja sai roiman voiton 1995 vaaleissa. Sitten tehtiin kardinaalivirhe, kun Paavo Lipponen ryhtyi hallitsemaan Kokoomuksen kanssa. Punamulta olisi ollut paljon parempi valinta.

Mutta Lipposella on pysyvä traumaattinen suhde Keskustaan. Se tuli hyvin ilmi, kun Anneli Jäätteenmäestä tuli pääministeri. Hänet piti saada pois hinnalla millä hyvänsä Ja se hinta on ollut korkea.

Vuodesta 1995 alkoi jatkuvien kompurointien aika. Keskustan kanssa hallituksessa istuessaan VVM Eero Heinäluoma poisti varallisuusveron. Se taisi olla symbolinen merkki monen monille demareille. He alkoivat miettiä vaihtoehtoa Sdp:lle. Paremman puutteessa valittiin Perussuomalaiset. Seurasi vuoden 2011 "jytky". Siihen demarit vastasivat karmealla virheliikkeellä eli asettumisella taas Kokoomuksen apupuolueeksi Kataisen "sekametelisoppahallitukseen".

Seurasi tietenkin "uusi jytky" v. 2015. Loput voitte lukea tuoreista lehdistä ja nettisivuilta.

Joku Timo Harakka voisi olla oikea tyyppi johtamaan demarit oikealle tielle tältä korpitaipaleelta.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Demareilla ja koko vasemmistolla on todella vakava peiliin katsomisen paikka. Sieltä peilin taustalta siintelee loistava menneisyys. Jo vuonna 1916 Sdp sai yksinään eduskuntaenemmistön. Vielä 1966 vasemmisto yhdessä valloitti yli 100 kansanedustajapaikkaa.

Kaikissa muissa sivistyneissä demokratioissa työn blokki (Labour) saa jatkuvasti taakseen lähes puolet äänestäjistä. Vaan ei Suomessa. Kannattaa miettiä, mistä se johtuu.

Mikä meni pieleen? Ongelman ydin on hallitusyhteistyö Kokoomuksen kanssa. Koivisto määräsi 1987 "manuaalisesti" Sdp:n Holkerin (Kok.)hallitukseen. Siitä seurasi demareille rökäletappio v. 1991 ja oppositio.

Ahon hallituksen aikana Sdp keräsi voimia ja sai roiman voiton 1995 vaaleissa. Sitten tehtiin kardinaalivirhe, kun Paavo Lipponen ryhtyi hallitsemaan Kokoomuksen kanssa. "Punamulta" olisi ollut paljon parempi valinta.

Mutta Lipposella on pysyvä traumaattinen suhde Keskustaan. Se tuli hyvin ilmi, kun Keskusta löi vaaleissa Lipposen ja Sdp:n ja Anneli Jäätteenmäestä tuli pääministeri. Hänet piti saada pois hinnalla millä hyvänsä Ja se hinta on ollut korkea.

Vuodesta 1995 alkoi jatkuvien kompurointien aika. Keskustan kanssa hallituksessa istuessaan VVM Eero Heinäluoma poisti varallisuusveron. Se taisi olla symbolinen merkki monen monille demareille. He alkoivat miettiä vaihtoehtoa Sdp:lle. Paremman puutteessa valittiin Perussuomalaiset.

Seurasi vuoden 2011 "jytky". Siihen demarit vastasivat karmealla virheliikkeellä eli asettumisella taas Kokoomuksen apupuolueeksi Kataisen "sekametelisoppahallitukseen".

Seurasi tietenkin "uusi jytky" v. 2015. Loput voitte lukea tuoreista lehdistä ja nettisivuilta.

Joku Timo Harakka Sanna Marinin tuella voisi olla oikea tyyppi johtamaan demarit oikealle tielle tältä korpitaipaleelta.

Toimituksen poiminnat