Timo Ekman Keskustelut jatkuvat osoitteissa https://www.facebook.com/Novellisti ja https://twitter.com/EkmanTJ. Molemmat profiilit ovat avoimia kelle tahansa luettavaksi ja kommentoitavaksi. Muut yhteydenotot osoitteeseen ekman.timo@gmail.com

Kupla

Jos otan tuttavapiiristäni kaksi ihan täydellistä ääripäätä, on heidän välinen ero niin suuri, että aivan hyvin voisi ajatella heidän olevan liki kaksi eri kansallisuutta, ellei sama kieli heitä yhdistäisi. Kyllä, Suomi on kahtiajakautunut aatteellisesti.

Vaan tämä ei ole millään tapaa uutta eikä tästä tarvitse edes huolestua. Kun suomi ylipolitisoitu 70-luvulla, oli aivan samalla tapaa kaksi eri todellisuutta. Oli kulttuuriväki, joka äärimmillään meni taistolaisuuteen ja oli Neuvostoliiton hirmuvallan myötäjuoksijoita ja hyödyllisiä idiootteja. Sitten poliittisen kentän toisessa ääripäässä oli joitain vanhoja IKL-faneja, jotka elivät omaa äärioikeistolaista todellisuutta. Näiden kahden äärilaidan väliin mahtui muu Suomi eri variaatioineen.

Edelleen jakoa löytyy esimerkiksi kulttuuriväen ja muun kansan välillä aika lailla. Aiheet vain vaihtelevat.

Tämän päivän vedenjakajia ovat ainakin maahanmuutto ja tasa-arvoinen avioliittolaki.

Tasa-arvoisessa avioliittolaissa vielä sentään jonkin verran säilyy järki mukana, kun aiheesta keskustellaan, mutta maahanmuutosta ei saa aikaiseksi juuri koskaan järkevää keskustelua. Syitä on useita.

Persujen nokkamies Timo Soini on onnistunut keräämään perussuomalaisiin sellaisen ääriaineksen, joka kärjistää maahanmuuttokeskustelun niin ääripäähän ja tylyksi kaappirasismiksi, että järki katoaa jonnekin ilmakehän ylimpiin kerroksiin. Sitten taas on tämä vasemman ja vihreän laidan ääripää, joka ei vahingossakaan ota puheeksi mitään monikulttuurisuuden kipupistettä, mitkä ovat kiistattomia faktoja osittain.

Tilanne on jäänyt pattitilanteeseen, jossa faktojen sijasta tärkeämpää on vastapuolen nokittelu. Totuus on tämän kaiken kärsijä ensisijaisesti.

Yksi tämän päivän puheenaihe on otsikko. Näyttelijä Krista Kosonen avasi laajempaan tietoisuuteen ns. kuplan. Eli tilanteen, missä ihmiset keräävät omanmielistä sakkia ympärilleen ja blokkaavat kaikki eriävät mielipiteet maailmankuvasta. Tällä tavoin syntyy Kososen kuvailema maailma, mistä uupuu kokonaan yhden puolueen kannattajat. Facebookissa tämä näkyy aivan erityisesti.

Loppujen viimein tilanne ei ole mitenkään erityisen uusi. Jo ennen Facebookin läpimurtoakin ihmiset hakeutuivat omanlaisiin porukoihin. Tänäkin päivänä kapakoiden ja huoltoasemien parlamenteissa istuvat saman mieliset omissa joukoissaan. Seinäjoen keskustastakin löytää 300 metrin säteeltä kaksi niin erilaista kapakkaa asiakas- ja mielipidekunnaltaan, ettei ihan heti uskoisi, että ne ovat samalta planeetaltakaan. Mutta sen Facebook on tehnyt, että saman mielisten kerääminen ympärilleen on helpompaa. Ennen kuitenkin elävässä elämässä piti aina sietää toisinajattelijoitakin toisella tapaa.

Olen aina vältellyt yksipuolisen tuttavapiirin hankkimista ympärilleni. Tämä ei ole silti estänyt luomasta selkeää maailmankuvaa ympärillä tapahtuvista asioista. Pikemmin erilaisuus ympärillä on vain joko tukenut tai loitontanut omaa näkökulmaa jostain mielipiteestä. Joku näkökulma ympärillä on kuitenkin lopulta tuntunut omimmalta. Tärkeitä mielipiteet toki ovat riippumatta siitä ovatko ne lähentäneet vai loitontaneet käsiteltävästä aiheesta. Niiden rikkaus on ollut näkökulmien saanti asioihin, ja mahdollisimman laajalta pohjalta on tuolloin voinut tehdä johtopäätökset asioihin.

Yksi seikka on kuitenkin tullut varmaksi mielipiteeksi: elämme kaikki jonkinlaisessa kuplassa.

Kuplan läpimitta vain vaihtelee ja se ei kellään poksahda rikki antaen ajatuksen riennon levitä äärimmäisyyksiin. Aatteelliset raja-arvot kun meillä kaikilla on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Veikko Yli-Nisula

Timo ajatuksesi osuu omiiini lähes yksi yhteen. Kysyn mitä me olemme toisiamme tuomitsemaan yleensä epämääräisten väitteiden perusteella.

Hannes Kolehmainen

Sanoisin, että kuplasta puhuminen on hieman kärjistävä, mutta jos joku paremman muistin omaava voisi ihmisten kehityspsykologiasta kertoa sen teoreetikon nimen, joka keksi, että ihmisen todellisuus rakentuu omien kokemusten pohjalta ja niiden varaan.
Näin siis kaikkien "kuplat" onkin heidän todellisuuksiaan, yhtä totta meillä kaikilla.
Ja siinä olisi isoin syy närkästymiseen.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Itse olen aina vältellyt niin sanotusti kovasti aatteellisia ihmisiä: Kovia kommunisteja, kovia kokoomuslaisia, kovia demareita, aitoja maalaisliittolaisia ja oikeastaan keitä tahansa, joilla on olevinaan selkeä näkemys oikeasta ja väärästä ja joille oma mielipide on ylin ohje.

Maailma ei ole mustavalkoinen. Omakin mielipide pitää olla, mutta muita pitää kuunnella ja ymmärtää. Pahin virhe, mitä toistetaan jatkuvasti, on halu ja yritys muokata muita käyttäytymään oman halumme mukaisesti.

Perusohjeeni on, että pitää elää niin, ettei ole haitaksi muille. Ei siihen mitään erityistaitoja tarvita. Pitää vain yrittää elää niin, että on hyödyksi ympäristölleen.

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen

Olipa Viljo hienoa kuulla ajatustesi suunta, sillä näinhän se on, ei ole olemassa yhtä totuutta. On erilaisia ihmisiä, joiden elämä on rakentunut erilaisille arvoille ja he ovat kulkeneet erilaisen matkan täällä elämässään. Tuo eletty matka on muovannut ajatuksen mallin ja kokemus todistanut mikä kullekin on totta mikä ei.
Kuten Viljo kerroit oma mielipide pitää olla, mutta kun kuuntelee toisia, on myös osattava luopua näkemyksistään ,jos saa sille riittävästi perusteita ja uusia näkemyksiä niiden tueksi.
Politiikka parhaimmillaan on erilaisten ihmisten yhteisten näkemysten jakamista ja jalostamista niin, että koko kansamme voi siitä hyötyä. Mutta pahimmillaan se on eri etupiirien keskeistä taistelua ja omien näkemystensä eteenpäin viemistä ja toisten jyräämistä, missä hyödyn jakajaien joukko on joku muu kuin kansa, joka maksaa heille kuitenkin palkan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset