Puffi vai toimituksellinen juttu?

Tässä viime aikoina ovat kovasti yleistyneet sanomalehtien tarjoamat sponsorijutut ilmoittelijoiden kanssa.

Täältä Seinäjoelta päin voi ottaa esimerkkinä kaupunkilehti Eparin. Epari on ollut mukana lanseeraamassa Kesäjumppa-tapahtumaa (sivut 2 ja 10, pääkirjoitus ja uutinen), jossa vetäjänä on ollut yksityinen henkilö sekä Lady Line -niminen valtakunnallinen kuntosaliketju. Tapahtumissa on ollut muodollinen 2 € maksukin mukana.

Eipä siinä, myötätuntoa kyllä täältä suunnasta tulee, kun tiedän itsekin lehtiä aktiivisesti lukevana kuinka hurjasti ilmoittelu on tippunut viime aikoina. Uudet keinot ovat siis rantautuneet markkinointiin ja ilmoittelijoiden kosiskeluun.

Positiivista tässä on se, että tätä kytköstä ei piilotella mitenkään eli siinä mielessä JSN:n journalistisia sääntöjä (kohta 16) ei rikota. Näin ollen riittävän tarkkaavaista lukijaa ei ainakaan johdeta harhaan ja lukija osaa tietyllä terveellä kritiikillä suhtautua toimitukselliseen aineistoon tuolloin, joka koskee kyseistä yritystä. Kunhan nyt muistaa asian vielä jatkossakin, että lehdellä on tällainen hiukan epäpyhä kytkös yhteen ilmoittelijaan (ilmoitus etusivulla). 

Tässä vain on kuitenkin sellainen vaara pitemmän päälle, että journalismi kietoutuu entistä lujemmin ilmoittajista riippuvaiseksi tahoksi. Kun sille tunnetulle pirulle antaa sen pikkusormen, niin sehän tapaa viedä sen koko käden. 

Journalismi vs. ilmoittelu -esimerkissä moinen tarkoittaa sitä, että kun ilmoittelija pääsee liiaksi sen makuun, että tapahtumaa sponsoroivana osapuolena on paikallinen media, voi tulevina vuosina ilmoittamisen ehtona olla samainen sponsorisopimus. Puolueettomuus alkaa vaarantua moisessa esimerkissä jo aika tavalla. 

Pistää myös mietityttämään, että mitä muut ilmoittelijat ajattelevat tällaisesta ilmaisesta puffista? Mahtaakohan olla Eparin toimituksen sähköposti tukossa erilaisista sponsoriehdotuksista?

Jo nykyinenkin malli ilman sponsorointia osoittaa sen millaisessa liekanarussa media on ilmoittelijoihin toisinaan. Simppelein esimerkki on S- ja K-ketjujen ja paikallisten maakuntalehtien välinen kytkös. Muistaako joku kovinkaan montaa negatiivista juttua näistä jätti-ilmoittelijoista maakuntalehtien palstoilla? Harvassa ovat ainakin itselläni havainnot. Luulisi nyt hiukan useammin jokin vähemmän myötäkarvaan silittävä näkökulma tästäkin vähittäiskauppojen käytännön duopolista löytyvän riittävän näkyvästi uutisoituna.

Entäpä jos jonkin sponsorikumppanin sisältä paljastuu kavallustapaus, entä jos palkanmaksuissa on epäselvyyksiä tai ihan TESsin mukaan ei ole hommat menneet? Onko tälle taholle sponsorina ollut media tuolloinkin korvat höröllä ottamassa vastaan uutisvinkin vaikkapa päähän potkitulta kesätyöntekijältä, kun ikävällä uutisoinnilla voi olla ilmoitussopimus katkolla seuraavalla kertaa?

Edellä mainittuja Eparin esimerkkejä ei epäillä mistään vastaavista rikoksista, kyse oli vain tulevaisuuden ei-toivotusta skenaariosta, joka on enemmän kuin mahdollinen.

Mediat ovat ensisijaisesti vastuussa lukijoilleen, eivät ilmoittelijoilleen. Kehityssuunta ei ole paras mahdollinen.

P.S. Eparin ideaa toteutti myös kilpaileva kaupunkilehti Seinäjoen Sanomat (sivut 10-11, ilmoitus ja pääkirjoitus) olemalla mukana liikuntatapahtumassa järjestävänä osapuolena 14.8 Joupiskalla (paikallinen nyppylä, jota liioitellen kutsumme Jouppilanvuoreksi, jossa talvisin lasketellaan, jos lunta piisaa). 

Toisin kuin Eparilla, Seinäjoen Sanomilla on journalismin eettiset pelisäännöt hallussa toiseen tapaan. Seinäjoen Sanomat on mukana tapahtumassa, jossa näin suoraa kytkyä yhteenkään ilmoittelijaan ei ole. Kyseessä on vain maksuton eri liikuntalajeja esittelevä tapahtuma, jossa Seinäjoen Sanomat on yksi järjestävä osapuoli. 

Muualla isoimmissa medioissa on myös tasaiseen tahtiin sponsoripuolella kuvioita, jossa ison tapahtuman puolella näkyy joku media sponsorikumppanina – mitä tuo nyt ikinä sitten tarkoittaakaan käytännössä. Pistää mietityttämään puolueettomuuden suhteen.

Miten on, onko muilla lukijoilla vastaavia kokemuksia tällaisista epäpyhistä alliansseista?

timoekman
Seinäjoki

Olen Seinjoella asuva innokas harrastekirjoittelija ja aiemmin olen kirjoitellut sanomalehtiin niin mielipide- kuin uutispalstoillekin. Tällä hetkellä toimin Sotaveteraani-lehden vakituisena avustajana.
Harrastuksiin kuuluvat kirjoittamisen lisäksi lukeminen, elokuvat, dokumentit ja sanomalehtien ja uutissivustojen intohimoinen seuraaminen.
Allekirjoittaneesta sanottua:
"Pipopää-Ekman on otus, joka ei saa yhtään sanaa paperille, jos siinä ei saa vittuilla. Harvinaisen pahantahtoinen herrasmies kyllä, vaan ei ole minun makuuni tuollainen teiniangsti aikuiselta mieheltä."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu