Timo Ekman Keskustelut jatkuvat osoitteissa https://www.facebook.com/Novellisti ja https://twitter.com/EkmanTJ. Molemmat profiilit ovat avoimia kelle tahansa luettavaksi ja kommentoitavaksi. Muut yhteydenotot osoitteeseen ekman.timo@gmail.com

Väliinputoajat

Kaikki mediat eivät säily hengissä. Eivät ole koskaan säilyneet. 60-70-luvulla tuli lehtikuolemia aivan kuten nytkin. Ja myös sitä ennen lehtien elinkaaret saattoivat olla tähdenlennon luokkaa. Syitä oli monia, talous toki päällimmäisenä, mutta myös poliittiset muutokset jonkin verran vaikuttivat asiaan sekä toki lukutottumukset, kuten aina.

Voi olla hiukan rujoa ladella ennakkoon jotain päidenputoamislistaa, mutta kokeillaan silti noin yleisellä tasolla.

Jo nyt on merkkejä siitä, että sanomalehdet fuusioituvat keskenään. On yhteistoimitusta maakuntalehtien välillä, joista isoimpana pöydällä on viittä vaille valmiina Lännen Media, joka tulisi olemaan eräänlainen yleistoimitus, joka korvaisi STT:n yhdenlaista monopoliasemaa mediakentällä.

Se on sitten ihan makukysymys näkeekö lehtikuoleman silloin, kun toimituksellinen materiaali ostetaan tietyille palstoille ulkopuoliselta tuottajalta ja oma väki pannaan maantielle. Ainakin rajusta saneerauksesta on tuolloin kyse.

Viimeistään lehtikuolemasta voidaan puhua silloin, jos kaksi lehteä yhdistyy ja jomman kumman tai molempien nimi tippuu pois mediakentältä. 

Ja tippuuhan niitä ihan kokonaan pois mediakentältä yhdistymättäkin. Nuoruudessani eräs kaveri plarasi joka viikko Keltaista Pörssiä. Teki bisenstä sen avulla niin kuin monet muutkin. Ei käynyt mielessäkään tuolloin, että niinkin erinomainen ilmoittelulehti kuolla kupsahtaisi pois. Niin vain tuli netti ja Keltainen Pörssi lähti medioiden sankalle hautausmaalle.

Olen tämän sanonut ennenkin ja sanonen sen nytkin: vain omalla journalismilla voi elää. 

Yhteistoimitukset ovat ihan ok-juttu tasan niin kauan, kun kaikki yhteistoimituksen osapuolet pitävät materiaalin visusti maksun takana. Ihmiset kyllä osaavat liikkua netissä kohtuu vaivattomasti eri median sivuilta toisaalle ja oppivat aika äkkiä eritoten nykyisen somen avulla, jos jotkut uutiset ovat jatkuvasti ilman saatavilla jossain suuntaa.

Tällä hetkellä, vaikka levikit tippuvat sielläkin suunnalla, pienet paikallislehdet näyttävät voivan hyvin. Organisaatio ei ole missään nimessä liian raskas ja mikä parasta, nettisivut ovat usein hyvin riisuttuja malleja toimituksellisen sisällön suhteen. 

Se mitä kerrotaan julki, on maksun takana. Hyvä, hyvä, näin pitääkin toimia.

Tämän lisäksi pieni paikallislehti pureutuu paikallisiin asioihin enemmän ruohonjuuritasolle kuin iso maakuntalehti, joka menee isoimmilla suuntaviivoilla eteenpäin.

Toinen ääripää jolla porskuttaa suurimmaksi osaksi mukavasti, ovat ilmaisjakelulehdet. Eivät ihan justiin ole kuolemassa maailmassa, jossa nuorempi väki on tottunut saamaan kaiken ilmaiseksi ja ilmoittelijatkin tämän tietävät.

Valtakunnallisilla medioilla tulee menemään aina vähintäänkin kohtuullisesti. Niiden ilmoittelupohja on laaja sekä tilaajamäärät ja irtonumeroiden ostajat ovat aivan toista luokkaa kuin useimmilla maakuntalehdillä. Iltapäivälehdet ja Hesari nyt tulevat päällimmäisenä mieleen. Niiden materiaalikin on toisinaan sen verran uniikkia, mitä ei muualta juuri löydä.

Myös kävijämäärät netissä ovat näillä medioilla niin omaa luokkaansa, että ne ovat väkisinkin etulyöntiasemassa, jos printtimedia syöksyy aivan kadotukseen jonain päivänä. Hesarilla ainakin digitilaajien määrä painii omassa sarjassaan.

Televisio on totta puhuen minulle hiukan mysteeri, etenkin perinteisessä muodossa. Digiboxi posahti viime lokakuussa ja seurailen kapakoissa urheilumatsit ja dokumentit tätä nykyä, joita harvakseltaan katson. Tutkittu juttu on se, että netti on ohittanut nuoremmalla väellä tv:n käyttötunneissa, josta itse olen elävä esimerkki. 

Itseni lisäksi tunnen noin puolen tusinaa ikäluokkani edustajia, joilta puuttuu tv. Ja syy ei ole tosiaankaan lestadiolaisuus vaan ihan netti. Mikäli laajemmin nuoremmat sukupolvet hylkäävät tv:n, mullistus on ainakin sisällön ja ehkä kanavavalikoimankin suhteen valtava. Tällä hetkellä printtimedioiden nettisivuilla olevat netti-tv:kin kilpailevat perinteisen tv:n asemasta.

YLE toki säilyy verotuksellisen rahoituspohjansa takia, mutta niin vain eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu valtion rahoittama media, joka on kaupallisista siteistä vapaa.

Radion suhteen en oikein osaa sanoa juuta en jaata, kun en kuuntele kuin autossa radiota, mitä siis tapahtuu kerran pari kuukaudessa. Päitä kaiketi putoilee sielläkin yksityisellä puolella, kuten Radio Helsingin läheltä piti lopetus -esimerkki osoitti.

Summa summarum: itse laittaisin luupin alle ainakin kaupalliset tv-kanavat ja maakuntalehdet. Niiden aseman pystyy muu mediakenttä ainakin turhan isoksi osaksi korvaamaan ja mainostajat saattavat nähdä ne epäkiitollisena mainosalustana hinta-laatu -suhteen vuoksi jossain kohtaa, hintavia kun ovat.

Ja toki omaa oksaansa maakuntalehdet sahaavat tarjoamalla ilmaiseksi nettisivuillaan materiaalia, joka köyhdyttää kassavirtaa, koska medioiden ilmaiset nettisivut eivät toimi mainoksena tilattavalle lehdelle vaan sen vastakohtana. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset