Timo Ekman Keskustelut jatkuvat osoitteissa https://www.facebook.com/Novellisti ja https://twitter.com/EkmanTJ. Molemmat profiilit ovat avoimia kelle tahansa luettavaksi ja kommentoitavaksi. Muut yhteydenotot osoitteeseen ekman.timo@gmail.com

Uskonvapauden ongelmat

 

Pirkko Jalovaara pomppasi julkisuuteen YLEn MOT-ohjelman kautta, kun hän oli innostunut manaamaan pahoja henkiä pois riivatuista Helsingissä Kallion seurakunnassa.

Alkuperäisessä uutisessa puhuttiin sadoista riivatuista, mitä Jalovaara pehmensi myöhemmin muutamiin ja lopuksi väitti, että MOT on irrotellut ääniraitoja kontekstista ja ympännyt niitä vääriin paikkoihin antaen harhaanjohtavan vaikutelman. Selkeästä kunnianloukkausväitteestä huolimatta Jalovaaran ei tee mieli haastaa oikeuteen MOTin toimitusta. MOT taas luonnollisesti kiistää kaikki väitteet. Uskokoot kuka ketäkin haluaa. 

Mielenterveyspuolelta moinen keskiaikainen menettely tuomittiin jyrkästi ja samoilla linjoilla oli arkkipiispa Kari Mäkinen. Jopa hengenvaarallista jollekin mielenterveyspotilaalle moiseen väärään uskoon tuudittautuminen, kun luulee, että lääkkeet voi jättää pois jonkun manauksen myötä. 

Uskonvapaus on Suomessa pyhä asia ja perusoikeuksiin kuuluva. Mutta kun uskonvapauden nimissä aletaan käymään hengen päälle, kuten Jalovaarankin tapaus voi pahimmillaan käydä, täytyy laittaa puntariin inhimillinen etiikka ja lait vs. uskonvapaus.

Uskonvapaus on toki läheistä sukua sananvapaudelle, joten aivan vähästä sitä ei ruveta rajoittamaan. Mutta pitäisikö siltikin?

Toki ainakin Suomen laki menee kaikkien uskontojen yläpuolelle ehdottomasti ja uskonnot ovat alisteisia sille. 

Uskontojen suurin ongelma on kuitenkin niiden huomattava sisäänpäin kääntyneisyys. Jehovan todistajista ja lestadiolaisista on ainakin hyry mykket tyrmääviä tarinoita uskonnon mukana tuomasta terrorista jäseniään, erityisesti naisia, kohtaan.

Miten näitä järjestöjä voitaisiin lain puitteissa valvoa? Todella hankalaa se ainakin tulisi olemaan. Joku yleis-eurooppalainen lainsäädäntö siihen tarvittaisiin, sillä kyse on kuitenkin sen koko luokan asiasta, että uskonvapautta rajoittavia lakeja on hankala ainakaan kansallisella tasolla nuijia läpi EU-aikana. 

Katolilaisetkaan eivät usein liberaalisuudella ja inhimillisyydellä loista, joten uskontoon puuttuminen on hiukan vaikeaa, kun katolilaisia ei ole Euroopassa ihan vähää ja vastustus olisi varmasti hurjaa, jos alettaisiin raamittamaan uskonvapautta lain puitteissa. 

Mutta ihan kylmät sanktiot voisivat olla myös paikallaan. Vaikkapa niin. että mikäli uskonnollinen johtaja syyllistyy rikokseen käyttäen uskonnollista asemaansa väärin, häneltä evätään lain puitteissa lupa toimia kirkossa rivijäsentä kummoisemmissa tehtävissä. Tällä hetkellähän nämä päätökset kuuluvat usein pienissä ja isoimmissakin lahkoissa aivan lahkojen itsensä päätettäviksi asioiksi. Näin ei välttämättä tarvitse olla, vaan uskontojen synkästä menneisyydestä johtuen valtion väliintulon voisi oikeuttaa.

Valvontaa tällekin sektorille vain kehiin ja vanha kunnon DDR-ilmiantokulttuuri päälle, niin johan pysyy uskonnolliset ajatollahit ruodussa.

Kunnioita lakia ja esivaltaa, on oppi Raamatussa. Passaisiko se kiilusilmillekin, jos moinen laki säädettäisiin uskonvapauden kontrolloimiseksi, jotta historia ei liikaa toistaisi jatkossa itseään? Nähtäisiin tällöin kumpi on todellisuudessa alisteinen toiselle uskovaisten piirissä: laki vai uskonto.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Markku Ollikainen

"Kiiluvasilmäinen" blogisti on tarttunut terhakasti uskonnonvapauteen.

Ateistisen materialismin viitekehyksessä henkimaailman olemassaoloa ei haluta tunnustaa, koska "mitään ei näy". Maailmanlaajuisessa kokemuksessa asia taas on itsestään selvä. Blogisti voisi katsella asiaa hieman laajemmin, niin mielipide vaikuttaisi kypsemmältä.

Yhdeksi tutkimuskohteeksi voi esimerkiksi ottaa lähellä-kuolemaa-kokemukset. Amerikan bestsellerinä on pyörinyt aivokirurgi Eben Alexanderin kokemus. Hän on alansa tunnettu hahmo, joka hymyili ystävällisesti rajan takan käyneiden kokemuksille Jumalasta, taivaasta, helvetistä, pahoista hengistä jne. Hän ei kuitenkaan hymyile enää tässä mielessä.
Hänen aivoihinsa näet tunkeutui bakteeri, joka "tappoi" hänet. Hän oli aivokuolleena viikon. Koneet pitivät hänet fyysisesti hengissä bakteerien temmeltäessä vartalossa. Aivot olivat kuolleet, joten virta oltiin katkaisemassa. Tällöin hän kuitenkin heräsi kokemuksestaan kaikkien suureksi hämmästykseksi. Näistä kokemuksista on kirja Proof of Heaven.

Uskonnolliset yhteisöt ovat parantaneet tasoaan ongelmankäsittelyssään. Isommilla systeemeillä, kuten kaikilla yhteisöillä yhtiöistä alkaen, on omat kriinhallintajärjestelmänsä.
On olemassa selkeät ohjeet siitä, miten toimitaan, kun jotain tapahtuu. Selkeiden rikosten tapahtuessa, asia annetaan viranomaisten hoitoon.

Uskonnolliset yhteisöt ovat olleet haavoittuvaisia kohteita erilaisille rikollisille. Uskonnolliset yhteisöt ovat näet täynnä hyvää uskovia, toisia ihmisiä ymmärtämään pyrkiviä vilpittömiä ihmisiä.
Tämä on avannut mm. psykopaateille ja erilaisille muille ihmisten hyväksikäyttäjille otollisen toimintaympäristön. Valtaa ja rahaa on hamuttu, seksuaalista hyväksikäyttöä on tapahtunut jne tapahtumia on jouduttu kokemaan uskonnollisten susien nauttiessa "lammaspaistia".

Näihin asioihin on kuitenkin herätty. On todettu, ettei lampaiden (vilpittömien kristittyjen) ja susien (uskonnollisten onnen onkijoiden) hoitaminen onnistu samassa aitauksessa.
Pahojen asioiden tapahtumista pyritään estämään selkeillä ohjeilla. Pieniinkin erikoisuuksiin puututaan herkemmin. Selkeät rikokset jätetään virkavallan hoidettavaksi.

Kristityt elävät kansakunnan lakien mukaan, sikäli kun ne eivät poikkea suuremmasta, Suomen eduskuntaa korkeammassa paikassa säädetystä laista. Esimerkki valaiskoon asiaa.
Natsi-Saksan, DDRn, jos muidenkin diktatuurien aikana kansalaisia velvoitettiin ilmiantamaan toisia kansalaisia. Pahimmassa tapauksessa tämä tarkoitti asianomaiselle kuolemantuomiota. Kunnon kristityt eivät toteuttaneet näitä "lakeja", koska ne sotivat suurempaa "rakasta lähimäistäsi niin kuin itseäsi" -lakia vastaan. Kansakunnan edustajien erilaisista lähtökohdista ja motiiveista laatimat lait arvotetaan.
Jumala on näet auktoriteetti luomakunnassaan, vaikka psykopaatit, diktaattorit jne elämän erikoisuudet eivät Häntä haluaisikaan tunnustaa omista itsekkäistä syistään. Pahaksi päästessään nämä erikoisuudet huokuvat helposti myös lainsäädännön puolelle.

En usko, että kannattaa seurata blogistin ehdotusta DDRssa koetun kaltaisen Stasi-valvontakoneiston aikaansaamiseksi. Tällaisilla valvontajärjestelmillä on näet taipumus joutua blogistin vihaamien kiiluvasilmäisten diktaattorien vallan välikappaleiksi. Tätä valtaa usein pönkitetään "lainsäädännöllä" laillisuuden julkisivun takia.
Sanotaan, että vallankumous syö omat lapsensa. Siksi kannattaa olla varovainen myös ongelmien hoidossa, ettei ongelman hoito aiheuta alkuperäistä ongelmaa suurempaa ongelmaa.

Martti Matsola

M.O.
Puhut ilmeisesti "omavalvonnan" puolesta. Onko olemassa puolueettomia tutkimustuloksia, että toimiiko omavalvonta tässä asiassa?

Käyttäjän timoekman kuva
Timo Ekman

Omavalvonta on ajatuksena aivan kestämätön. Vrt. lestadiolaisten piirissä sattuneet hyväksikäyttötapaukset, jotka ovat menneet aivan ylimmän johdon tietoon ja johto on vain kehottanut uhria vaikenemaan.

Käyttäjän artolehkamo kuva
Arto Lehkamo

On tietenkin ihalitavaa, että Suomesta löytyy tiukkaa kontrollointia, DDR:ää ja uskovaisten vainoamista ihannoiva ihminen joka kehtaa vielä omalla kuvallansa esiintyä.

Markku Ollikainen

Suomessa ihmisten oikeusturva lain puolesta on aika mukavalla mallilla. On lähipiirinkin vastuulla, että se toteutuu. Moni asia tulisi hoidettua, jos ihmisillä olisi suurempi vastuu toisesta ihmisestä. Lakitekniset välineet siihen on olemassa.

Kulttihenkiset järjestöt ovat luku sinänsä. Niissä sisäinen valvonta toimii usein vallankäytön välineenä, jolla pidetään systeemi pystyssä, jäsenten ruotu suorana ja johtajien käsissä. Kulttijärjestöt osaavat julkisuuteen tapahtuvan PR-työn ja muun kilvenkiillotuksen. Mottona voisi pitää tuttua lausetta psykopaattien tunnistamisesta: se mikä näyttää liian hyvältä ollakseen totta, ei ole totta.

Kulttisysteemiksi ajautuminen voi uhata myös ns. tavallista kristillistä yhteisöäkin. Siksi yhteisöjäkin pitää huoltaa, että ne toimivat tarkoituksen mukaisella tavalla. Tässäkin auttaa näiden alueiden lainsäädäntö. Hyvät yhteisöt myös huoltavat itseään oma-aloitteisesti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset